Saalis jäi kuitenkin varsin keskinkertaiseksi. Mauri Panhelainen avaatkoon tämän verkkopelin.

”Kun Riikka Pulkkisen esikoinen nimeltään Raja ilmestyi 20 vuotta sitten, muistan ihmetelleeni nuoren tekijän valmiutta kirjailijana. Sittemmin kypsästi kirjoittavia nuoria naiskirjailijoita on putkahdellut suomalaiseen kirjallisuuteen harva se vuosi Riikka Pulkkisen jalanjäljissä. Heitä on riittänyt aina autenttissävyisiin sotakuvauksiin saakka.

Etsitty Pulkkisen kirja on nimeltään Vieras, kuvaus keski-iässä kriisiytyvästä naispapista. Teoksen toinen aikataso on päähenkilön nuoruus, anoreksiaksi kehittyvä teini-iän identiteettikriisi. Pulkkinen kirjoittaa aiheestaan sujuvasti ja uskottavasti. Harmi vain, etten tässä iässä ole oikein romaanin kohderyhmää, kuten eräällä visakamraatilla on tapana sanoa.”

”Jos työhön menettää innon, voi pastoristakin tuntua että on lakannut uskomasta. Ja kun vielä avioliitto on laimennut olemattomiin, niin ei ihme jos haluaa lähteä karkuun elämäänsä.

Riikka Pulkkisen Vieraaassa risteytyy monella eri tavalla ja taholla entinen elämä ja uudet kuviot. Miten aiemmat elämän tapahtumat vaikuttavat uusiin kohtaamisiin. Se tekee kirjasta hyvän ja sen lukemista voin suositella.”

NÄIN KERTOO vähän vastakkaisesta Pulkkis-kokemuksestaan Sirpa Taskinen:

”Onnistuin saamaan riidan aikaiseksi Riikka Pulkkisen (s. 1980) jostain kirjasta. Olen niitä tiukkapipoja, joiden mielestä Vantaan jokea ei voi vääntää haluamalleen mutkalle muuten realistisessa teoksessa. Vastapuoli oli sallivampi: ’Sehän on fiktiota!’ No, pääasiassa Yhdysvaltoihin sijoittuvassa visakirjassa Vieras (2012) ei tarvitse miettiä näitä kysymyksiä. Itse asiassa kirja jäi minulle vieraaksi, selailun jälkeen palautin sen kirjaston hyllyyn.”

Mauri Niemi oli visaromaanista piirun verran innostuneempi.

”Riikka Pulkkisen Vieras ilmestyi lähes 15 vuotta sitten, mutta sen teemat – vierauden ja ulkopuolisuuden kokemukset – ovat tänä päivänä vielä ajankohtaisempia.

Teos lähestyy vierautta moniulotteisesti. Seurakuntapappina työskentelevä päähenkilö Maria pakenee New Yorkiin selvittämään suhdettaan uskoon, omaan kehoonsa, seksuaalisuuteensa ja läheisiinsä. Samalla kirja käsittelee rasismia ja maahanmuuttoa New Yorkin kontrastisen ympäristön toimiessa tehokkaana taustana. Runsas teemojen määrä tuntuu jopa liialliselta, mutta siitä huolimatta tarina etenee takautumineen sujuvasti. Vaikka koin teoksen omakohtaisesti jonkin verran vieraaksi, avoimeksi jääneet langanpäät jättivät paljon pohdiskeltavaa.”

Juhani Niemi puolestaan on syttynyt teoksesta edellisiä huomattavasti isommin.

”Vieras on älykäs romaani, joka haastaa lukijan. Se on ehjä ja tasapainoinen kokonaisuus, joka sisältää hyvää filosofista ja yhteiskunnallista pohdintaa, herättää paljon ajatuksia ja jättää hyvän ja pitkän jälkimaun.

Kirjan teemoja olivat anoreksia, ulkopuolisuus, uskonnollinen hurmos, ja nuoren naisen kasvu, sekä elämän kaksinapaisuus, järki ja tunne, sielu ja ruumis. Pääteema on kuitenkin vieraus.
On suoranainen ihme, että kirja pysyy koossa niin hienosti kuin se tekee kaikkine aiheineen ja teemoineen. Kaiken lisäksi se pysyy vaikuttavana ja vetävänä lukukokemuksena. Luulenkin, että tästä kirjasta voivat vaikuttua nekin, jotka eivät varsinaisesti pidä siitä.”

Raila Rinteellä on ollut aikoinaan suora yhteys visakirjailijaan.

”Oletan visahahmoksi Riikka Pulkkista, jonka muistan harrastaneen juoksua ja käyneen urheilupainotteisen lukion. Olen lukenut muutaman kirjan häneltä, niitä ensimmäisiä, ja muistaakseni kauan sitten tilannut novellin aikakauslehteen, jossa työskentelin. Harmi ettei ole arkistoa. Riikka kirjoitti, samoin kaikki muutkin joita pyysimme.
Sitaatin alkuperää en jaksa kaivella. Ulkona sataa vesiräntää. Kirjastoon tulee matkaa.”

Kierroksen muita tietäjiä olivat Jari-Pekka Vuorela, Kerttu Kivelä, Vesa Paavola, Helena Nurmio ja Tarmo Tikka. Veikko Huuska tarjosi juoksijavihjeen innoittamana Miika Nousiaista – ei huono, sillä matkataanhan Miikan kirjoissa Ruotsin-laivoillakin. Palkinto Kerttu Kivelälle.

Visasitaatti 3/2026

Nyt loikataan visan peruslinjalta vähän sivuun, ja otetaan tehtäväksi teos, joka luokittuu tietokirjaksi, popularisoiduksi sellaiseksi ehkä. Tekijä on ollut pitkään alansa iso julkkis naapurissamme, mutta asuu nykyisin Ranskassa. Suomalaisetkin voivat ottaa vähän kunniaa hänen menestyksestään, sillä hän vietti nuoruusvuotensa Suomessa ja kirjoitti ylioppilaaksikin tunnetussa helsinkiläislukiossa.

Kuka on hän, kuka hänen kirjansa nimihenkilö, joka ujuttautui muinoin vallan ytimiin?
Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 12.4. Yhdelle palkinto.

”Tuon ajan Pariisissa syntyi moderni ihminen. Jeanne oli yksi heistä. Vanhat ennakkoluulot lakaistiin syrjään. Kristinuskosta vieraantuminen alkoi. Jopa filosofit saarnasivat aistillisuudesta korkeimpana viisautena. Ensimmäistä kertaa uskallettiin sanoa ja kirjoittaa, että elämä on liian lyhyt elettäväksi kärsien ja vaikertaen ikuisen palkkion toivossa. Elämä on tässä ja nyt! Ihminen on vapaa olento! Optimismista tuli hilpeä tulevaisuudenusko.”